HYVÄ HARJOITTELU  

 

LIIKUNTAVAMMOJEN EHKÄISY 

 

 

Monipuolinen, yksilön huomioon ottava ja järkevästi rytmitetty harjoittelu, hyvä liikehallinta, kehon tasapainoinen vahvistaminen, sääntöjen noudattaminen sekä tietoisuus riskitilanteista ovat tärkeitä liikuntavammoilta suojaavia tekijöitä. 

Urheilijan terveyden edistäminen ja vammojen ehkäisyn yleiset periaatteet tulee kuulua jokaisen valmentajan osaamiseen. Valmentajan vastuulla on tunnistaa ja ennakoida urheilusta, ympäristöstä sekä urheilijan yksilöllisistä ominaisuuksista esille nousevia riskejä ja puuttua niihin ajoissa. 

 

Harjoittelun suunnittelussa tulee ennen kaikkea huomioida urheilijan biologinen ikä (kasvun vaihe), kunto- ja taito-ominaisuuksien (kehitys vaihe) lähtötaso sekä rakenteellinen ja toiminnallinen anatomia. Riittävä ymmärrys vammojen syntyyn johtavista syistä ja vammojen ehkäisystä on urheilijan terveenä pysymisen kannalta tärkeää. 

 

Yhteisten pelisääntöjen ja toimintatapojen luominen kuuluu hyvään toimintaan joilla ehkäistään vammojen syntyä. Hyvin suunnitellut ja ohjatut alku- ja loppuverryttelyt jokaisen harjoituksen ja kilpailun yhteydessä opettavat oikeisiin toimintatapoihin. Sairaana ei urheilla ja huolellinen vammojen hoito ja kuntoutus nopeuttaa paranemisprosessia ja vähentää myös merkittävästi vammojen uusiutumisriskiä. Säännölliset terveystarkastukset ja lihastasapainokartoitukset valmennuksen tukena viimeistään valintavaiheessa (13 v.->). 

 

RASITUSVAMMAT - AKUUTIT TAPATURMAT 

 

Rasitusvamma on seurausta liikkumisen aikana vähitellen ilmaantuvasta ja pahenevasta kudosvauriosta ja kiputilasta, kun taas akuutissa tapaturmassa kudosvaurio on seurausta yksittäisestä äkillisestä tapahtumasta. 

 

Rasitusvammat ovat usein seurausta yksipuolisesta, paljon toistoja sisältävästä ja liian tiheästi samankaltaisena toistuvasta harjoittelusta. Myös liian kova harjoittelu, liian nopeat muutokset harjoittelussa, vääränlaiset varusteet (esim. huonot jalkineet) tai olosuhteet (esim. Liian kova alusta) lisäävät rasitusvammojen riskejä. Usein taustalta löytyy myös suoritustekniikkavirhe tai kehon rakenteellinen poikkeavuus, jotka aiheuttavat tiettyyn kehon osaan liiallista kuormitusta.

 

KASVUN VAIHE 

 

Erityisen vamma-altista aikaa on murrosiän nopean kasvun vaihe. Biologinen ikä voi vaihdella ikäluokan sisällä vuosia ja kehon mittasuhteet voivat muuttua varsin nopeasti kasvupyrähdyksen aikana. Tämä tuo haastetta nuoren koordinaatiossa, tasapainossa ja liikkuvuudessa. Näiden ominaisuuksien monipuolinen ja viikottainen harjoittaminen on pitkäjänteisessä harjoittelussa tärkeää. Rasitusvammat ilmaantuvat lapsilla ja nuorilla tyypillisesti luiden kasvualueille, jotka toimivat jänteiden ja lihasten kiinnityskohtina. Voimakas ja pitkään jatkunut vetorasitus voi aiheuttaa näille alueille kipua ja turvotusta (apofysiitti). Kiinnitysalueen ylikuormitus aiheutuu kun luunpituus kasvaa nopeammin kuin lihaspituus, liian kovatehoisesta voima- tai hyppyharjoittelusta, virheellisistä liikeradoista tai lihaskireyksistä. Luun pitäisi kypsyä rauhassa ja lihasmassan siinä samassa tahdissa. Liiallisella kiirehtimisellä voidaan ajautua vammakierteeseen.

 

Jalkaterä ja kantapää ovat herkimmillään rasitukselle ennen murrosikää, polvenseutu oireilee yleisimmin murrosiän kynnyksellä tai juuri sen jälkeen ja kasvun lopulla lantionalue on vamma-altein. Myös selkänikamien rakenteet ovat kasvuikäisillä alttiita vääntövoimille. Alaselkää toistuvasti kohdistuvat ojennus-koukistus –kuormitukset voivat altistaa lannerangan rasitusvammoille, kuten nikamakaaren rasitusmurtumille. Lasten ja nuorten harjoittelussa tuleekin eirtyisesti korostaa oikeiden ja turvallisten suoritustekniikoiden huolellista opettelua. Aikuismaisen voima- ja hyppyharjoittelun aloittaminen tulee ajankohtaiseksi vasta murrosiän loppupuolella, kasvupyrähdyksen loputtua. 

 

Pelkästään juoksussa jalan ja alustan kohdatessa syntyvät reaktiovoimat ovat 3-5 kertaa kehon painon suuruisia. Vauhdikkaissa suunnanmuutoksissa ja hyppyjen alastuloissa reaktiovoimat ovat vieläkin suurempia. Heikko liikehallinta näissä nopeissa ja joskus yllättävissäkin tilanteissa voi johtaa äkilliseen vammaan, kuten tyypillisimmillään nivelen nyrjähdykseen. Myös rasitusvammojen riski kasvaa liikehallinnan ja suoritustekniikan puutteiden takia, sillä tarpeeksi usein virheellistä liikemallia toistettaessa kuormitus ylittää kudoksen sietokyvyn johtaen kudosvaurioon ja rasitusvamman syntymiseen. 

 

Rasitusvammojen ehkäisyssä olennaisia asioita ovat hyvä ja monipuolinen harjoittelu, harjoittelun järkevä rytmitys, rasituksen ja levon oikea suhde, hyvä ravitsemus, varusteiden ja olosuhteiden turvallisuudesta huolehtiminen sekä oikeat suoritustekniikat. 

 

Akuutit tapaturmat voidaan jaotella syntytapansa perusteella kontaktivammoihin sekä ilman kontaktia sattuviin vammoihin. 

 

Tyypillisiä kontaktivammoja ovat kampitusten, vartalokontaktien tai pelivälineen osumien seurauksena tulevat nivelten vääntymiset ja ruhjevammat. Kontaktivammojen  ehkäisyn keinoja ovat suojavarusteiden käyttö, yliaggressiiviseen pelityyliin puuttuminen ja tarvittaessa sääntömuutokset. 

 

Ilman kontaktia sattuvat akuutit tapaturmat ovat useimmiten seurausta urheilijasta itsestään johtuvista tekijöistä, kuten puutteista suoritustekniikassa tai heikosta liikehallinnasta. Tyypillisimpiä vammoja ovat nivelten vääntyminen ja lihasrevähdykset, joita sattuu etenkin nopeita kiihdytyksiä, äkillisiä pysähdyksiä ja toistuvia suunnanmuutoksia sisältävissä lajeissa. Näiden vammojen ehkäisyssä tärkeimpinä asioina on hyvä huomioida hyvät verryttelyt ja monipuolinen harjoittelu, jolla urheilijan kunto sekä etenkin liiketaidot ja kehonhallinta saadaan vastaamaan lajin vaatimuksia. 

 

NILKKAVAMMAT 

 

SELKÄVAMMAT 

 



Mainostoimisto Semio | Tampere ja SeinäjokiWebio julkaisujärjestelmä, verkkosivujen ylläpito